Funkamillionista Funkaholicaksi

Houhouhou! Kaksi ja puoli vuotta tuli täyteen Funkamillionin löpinöitä, nousuja ja laskuja, äksöniä, saamattomuutta, tuskaa ja rakkautta. Juttu jatkuu vieläkin, nyt vain uudella otsikolla ja uudessa osoitteessa, joten minkäänlaista tason parannusta, aikuistumista tai muutakaan hienoa on turha odottaa.

Samoilla siis mennään, vaikka elämässä on tapahtunut hurjia muutoksia. Olen sitten mennyt rakastumaan ihan oikeaan ihmiseen. Hän on kaikkea muuta kuin entiset miehenpuolikkaani. Hän on ihan kokonainen. Hulluinta tässä on, että se taitaa rakastaa jopa takaisin, vaikka tietääkin minusta kaiken. Eihän tämän pitänyt olla mahdollista. Ei näin pitänyt käydä minulle koskaan. En kuitenkaan pistä yhtään vastaan, paitsi pms-raivossa, lääkeviekkareissa ja iltakänkässä. Mies ei kuitenkaan ole moisesta moksiskaan. Antaa minun vain raivota keskenäni.

Blogin lisäksi muutan myös minä. Vanha rakas koti on vaikea jättää taakse. Se oli kuitenkin ensimmäinen oma kotini, turvapaikka ja ystävä. Yllättävän kivuttomasti on toiseen osoitteeseen änkeminen onnistunut. Tiedä sitten, miten kovaa ero vanhasta asunnosta iskee lähtösiivouksen aikoihin. Tyhjät asunnot ovat jotenkin lohduttomia.

Haaveilemme miehen kanssa uudesta yhteisestä sängystä. Vielä käperrymme kapeahkolle, ylipehmeälle, tärisevälle rotiskolle yhdessä. Tunnen lämpöisen vartalon ihollani ja mietin, miten voi mennä vuosi ilman yhtään elettyä päivää ja taas joskus elää parissa kuukaudessa enemmän kuin koskaan.

funka